Taidenäyttely Seilissä

Teokseni tutkii aikaa kuvien sarjana, jossa sama maisema muuttuu vähitellen. Horisontti pysyy paikallaan, mutta valo, sää ja maasto vaihtuvat askel askeleelta. Huomio ei ole yhdessä kuvassa, vaan muutoksessa kuvien välillä. Merkitys syntyy toistosta ja pienistä eroista. Teos ei kerro tarinaa alusta loppuun, vaan näyttää ajan kerroksina. Jokainen kuva liittyy edelliseen ja seuraavaan. Maisema ei ole vain paikka, vaan kokemus ajasta, jossa katsoja näkee jatkuvan muutoksen. Horisontti on matalalla ja kaukana, katoamispiste näkymättömissä. Maalaukseni etsivät maiseman ja mielen välistä rajaa – hetkeä, jossa kuva muuttuu kokemukseksi. Vanhojen karttojen, rautakloridin ja kahvin jäljet syntyvät sattumasta ja hallinnasta, kuin hiljainen vuoropuhelu aineen kanssa. Etsin maalauksen zen-hetkeä, jossa muoto hajoaa ja alkaa hengittää.