Manifesti
Miksi "uumoilin" on kadonnut?
Kerran "uumoilin" oli jokaisen suomalaisen suulla. Se oli täydellinen sana sille tuntemukselle, kun epäilet jotakin, arvostelit hiljaa, tai sinulla oli vahva epäily ilman konkreettista näyttöä. Mutta sitten... hiljaisuus.
Miksi meidän pitää pelastaa se?
- Se on ainutlaatuinen: Mikä muu sana kuvaa niin täydellisesti epäilyksen ja arvaailun välimaastoa?
- Se on suomalaisuutta: "Uumoilin" on osa meidän kielen perua, meidän kulttuuriamme, meidän identiteettiämme.
- Se on ilmaisuvoimainen: Se on parempi kuin "halusimatta väitän", parempi kuin "minulla oli tunne".
- Se puuttuu meiltä: Kun sana kuolee, kuolee osa meidän kykyä ilmaista itseämme.
Kutsumme sinut mukaan
Käytä "uumoilin". Kerro siitä ystävillesi. Kirjoita sillä. Puhu sillä. Anna tälle kaunille, unohduksiin jääneelle sanalle uusi elämä.
Koska kieli elää vain, jos me käytämme sitä.
Esimerkkejä käytöstä
- "Uumoilin, että sinulla oli jotain salaisuuksissa."
- "Uumoilin hänen olevan tullut myöhässä tahallaan."
- "En tiennyt varmasti, mutta uumoilin sitä koko ajan."
- "Uumoilin, että tämä projekti epäonnistuisi."
Sana, joka ansaitsee palata
"Kun löysin "uumoilin" uudelleen, ymmärsin kuinka paljon kielestämme puuttuu. Nyt käytän sitä joka päivä!"
Marja
Suomen kielen opettaja
"Tämä liike on loistava. "Uumoilin" on juuri sellainen sana, jonka unohdasimme mutta joita kaipaamme."
Petri
Kirjailija
"Näiden sivujen jälkeen aloin käyttää "uumoilin" ja se on muuttanut tapaa, jolla ilmaisen itseäni."
Emma
Lukija ja sananhimoinen